Pihvin grillaamisen vaikeudesta

Grillataan!

Grillattu fileepihvi lienee yksi parhaista ruoista ikinä. Pihvin grillaaminen on kuitenki ruoanalaitolle suurin piirtein sama, kun mitä tennis on urheilulle. Vaikuttaa yksinkertaselta, näyttää helpolta läpsyttelyltä mutta kaks sekuntia siitä kun ite astuu kentälle, miettii jo että mitäs vittua tässä tapahtuu ja miten tää oikein toimii.

Tää eka yritys ei ollu varsinaisesti Grand Slam-tason menestys, mutta opittu on tästäkin - seuraavalla kerralla osaa välttää sudenkuopat.

Saara halus yks päivä pihviä nimenomaan GRILLATTUNA joten sellainen hänelle suotakoon. Toivelistalle oli myös pippurikastike, alotetaan vaikka siitä.

Pippurikastike on varmaan maailman helpoin asia ja toimi melkein ruoan kuin ruoan kanssa. Kokemuksen perusteella kannattaa käyttää pippuria kaikissa muodoissa, eli kokonaisia, rouhittua ja jauhettua. Kokonaiset pippurit kannattaa paistaa voissa, tai enemmänkin ehkä keittää. Pehmenee sopivasti ja niistä katoaa sellanen pippurille ominainen kitkeryys. En tiiä onko se pippureille ominaista mutta kyllähän sen jokainen varmaan muistaa, miltä se tuntu ja maistu kun jotain ala-asteen lihakeittoa söi ja kokonaisen pippurin halki puraisi. Ei ollu voissa keitettyjä.

Pippurit

Pelkän mustapippurin ohelle kannattaa laittaa muitakin pippureita. Kaapista löyty tollanen purkki sekalaisia pippureita, rosé-, viher-, valko- ja mustapippuria noin tarkalleen. Mustat näytti vähän kuivakoilta, joten laitoin vähän tuoreempia vielä lisäksi. 

Kun pippurit ovat aikansa muhineet voissa, kaadetaan sekaan kermaa tai ruokakermaa joku puolisen litraa. Tässä vaiheessa on hyvä laittaa myös rouhituttua ja jauhettua pippuria sekaan. Tääki soosi ois vitun hyvä jos tekis johonki paistorasvaan, mutta lihaliemikuutio tai pari ruokalusikallista asiaankuuluvaa fondia toimii myös. Suolaa tuo joka tapauksessa kaipaa, jos ei fondia tai liemikuutioita ole käden ulottuvilla, suosin itse soijaa. Sitte levy kakkoselle, kansi päälle ja antaa hautua niin kauan että kaikki muu on valmista. 

Valmiina se näyttää tältä: 

Vihreetä pitää olla lautasella ja pekonia ruoassa, nämä kaksi kaunista asiaa voi onneksi yhdistää ja tehdä papu-pekonipaistosta. Siihen tarvii pari punasipulia, muutaman valkosipulinkynnen, kaks pakettia pekonia ja puoli kiloa vihreitä papuja.

Pekonia ja sipulia

Jos on grilli missä on sideburner, kannattaa tehä tääki paistos ulkona. Säästää sähkölaskussa ja saa raitista ilmaa.

Viheltelen ja lauleskelen

Pekonit ja sipulit pannulle, paistellaan kypsähköksi ja sitten sekaan papuja. 

Tuosta

No eihän tuo mitään oikeeta grillaamista tietysti oo. Kun pavutkin otti vähän väriä, laitettiin ne foliovuokaan ja grilliin. Ei pääse puristit vittuilemaan että "eihän noita oo ees grillattu". Haista paska painu helvettiin, on ne. 

Mausteena käytettiin pelkkää mustapippuria ja nerokasta Poppamiehen Savuchili-sooshia, tuliaisia siskolta Suomesta. Hieno tavaraa, 5/5. 

Herkullista

Niin, ne pihvit. Lihakauppias leikkas ihan pätevän paksusia siivuja, nyt voi ainoastaan ite sössiä koko homman. Pihvin paistamisen mokaaminen alkaa helposti liian kylmällä grillillä. Koitin saada sitä johonki yli 200 asteen mutta jostain perkeleen syystä tuo vekotin meinas sammua koko ajan eikä suostunu lämpenemää niin paljon ku oisin halunnu. Pitänee putsata suuttimet ennen seuraavaa kertaa. 

Raakaa lihaa

HERMO MENEE SAATANA

Fileetä oli kuutisen sataa grammaa, pinta maustettiin suolalla ennen grilliin iskemistä. Jatkuva grillin sammuminen ja hivenen liian alhainen lämpötila aiheutti kauniin paistopinnan puuttumisen. Ihan pätevää mediumia tuli kyllä kypsyysasteelta, mutta paremminkin olis voinu onnistua. Seuraavalla kerralla sitten.

Tässä valmis tuotos kastikkeineen päivineen:

Maustevoita

Ainii tehtii tollanen maustevoi. Siihen tuli voita ja mausteita. Aika helppoa, vai mitä? Mausteina oli persiljaa, basilikaa, oreganoa, mustapippuria, chipotlejauhetta ja valkosipulia. Kaikki sekasin, folioon pötköksi ja pakastimeen jähmettymään. 

Meillä oli myös salaattia mutta se ei päätyny kuvaan koska kuvat salaatista on helvetin tylsiä. 

Tässä lopuksi vielä Saaran valokuvataiteellinen näkemys joko paistolastasta, grillaustapahtumasta tai allekirjoittaneen perseestä. En oo uskaltanu vielä kysyä mikä tässä oli ideana. 

Jaa a

Grillaaminen jatkuu huomenna, silloin vuorossa joku pita-leipähommeli, en tiedä itsekään vielä tarkemmin.