Miten tehdä beef jerkyä itse? Minä kerron.

Beef jerky eli kuivaliha on kenties paras välipala KOSKAAN. Jerkyn tekeminen ei oo erityisen vaikeeta, mutta aikaa se syö. Ja sitä se syö vitusti. Marinointi kannattaa myös ottaa tosissaan tässä hommassa, koska muuten kaikki menee päin helvettiä. Tiedän tämän, koska kokeilin kerran.

Jerky

Koko projekti kannattaa laittaa käyntiin valitsemalla liha. Periaatteessahan mikä tahansa liha käy, mutta hinta/laatu-suhteen kannalta joku halpa ruhonosa on varmasti paras. Meillä oli taas knucklea - itse asiassa just sitä varten mä ostin sitä. Ohuita siipaleita, se sopii tähän hommaan. Jos ostat kokonaisen kimpaleen ja suikaloit itse, kannattaa ottaa huomioon muutama seikka. 

Ei kannata tehdä kovin paksuja viipaleita, koska ne kuivuu hitaammin. Toisaalta ei kannata tehdä niin kuin minä, ja jättää suikaleita liian pitkiksi. Ne ei mahu uuniin. 

Kannattaa myös huomioida, että kuivuessa lihasta lähtee aika paljon massaa nesteen muodossa. Kilon köntistä ei todellakaan tuu kiloa jerkyä. Jos tarkotuksena on siis tehdä kuivalihaa koko Suviseurojen tarpeeseen tai itelle pidemmäks aikaa ku viikonlopuks, osta reilusti. 

Maustaminen on seuraava askel lihakaupan ja valmiin jerkyn välillä. Suolan kanssa kannattaa olla erityisen tarkka - sitä ei nimittäin varmasti mene liikaa. Ensimmäinen jerky minkä mä tein oli aivan täysin alisuolattu, mikä tekee hallaa koko kokemukselle. 

Vain mielikuvitus on rajana kuten yleensä - meillä oli tarkotuksena tehdä yks tosi tulinen ja toinen vähemmän. Kumpikin onnistui. 

Marinaadi

Noilla mentiin toisen osalta. Marinoinnille kannattaa antaa myös aikaa melko rutkasti, "yön yli" voi vittu ei riitä vaikka Kotikokki tai joku muu paskafoorumi näin varmasti väittää. Vähintään 24h, mielellään parikin päivää. 

Mitäs sitte? Liha suikaleiksi, uuni kuumaksi ja odotellaan. Liha kannattaa tykitellä tollasten varraskeppien avustuksella uuniritilän lomaan. 

Mä kuivasin noi noin 100-asteisessa uunissa, ehkä se ois voinu olla hintsusti kuumempikin. Tollasessa kilossa lihaa kesti kuivua noin sata vuotta, ei vaan, joku 8 tuntia tms. Jos on kiertoilma-ominaisuus, suosittelen käyttämään. Jos ei, puolen nyrkin kokonen foliomytty tai joku muu paska väliin pitämää uunin luukku auki niin kosteus pääsee pois.

  Ja vittu että siitä tulee hyvää! 

Pitaleipä. Lihalla.

Mikä olisi parempaa kuin tuore pitaleipä lihalla täytettynä? No aika helvetin moni asia on, kuten Tommi Läntisen näkeminen livenä ja se kun kerran saa Janos Valmusen haudalla huutaa "allahu akbar" mutta on pitaleipä silti ihan hyvä.

Pita on ilmeisesti kotoisin Kreikasta ja juontaa juurensa kreikkalaisten kyvyttömyyteen pitää veistä ja haarukkaa käsissään - tässä pysyy kaikki samassa paketissa.. Toisaalta eipä niillä nykyään tunnu oikein mikää pysyvän hanskassa että sikäli ihan ymmärrettävää.

Pita-leivän tekeminen ei oo kauheen hankalaa, mutta jos haluu päästä helpolla nii niitähän saa kaupasta. Siitä tääki koko idea lähti.

Aloitetaan halkaisemalla pitaleipä.

PITA!

Täytteet pitää grillata. Tai ei oo tietysti pakko, mutta suositeltavaa se on. Grillattu pita on paras pita.

 Meillä oli tollasta tosi ohutta knuclea, kypsyy vauhdilla. Myös vähän edellispäivän sisäfileetä oli grillissä.

Maukasta

Sanottakoon jo nyt, että tää ei oo se maailman jännin ruokaohje. Mutta silti, kun kaikki on valmista ja liha grillattu, pitää täyttää pitaleipä. 

Grilliin saatana

Pitakin kannattaa grillata, koska näin muutoin tylsä vehnäleipä saa vähän luonnetta ja lämpenee. 

i

Tadaa! Salaattiin nyt ei varmasti tarvi paljo ohjeita antaa koska kukaan joka ei osaa tehä salaattia ei varmasti osaa googlata niin että tän blogin löytäis, tukehtukoon mämmiinsä.